Pubiruokaa ja pallopelejä

Lukukauteni Irlannissa lähenee loppuaan ja sitä myöten myös hyvinvointiprojekti on edennyt hyvää vauhtia. Edellisessä postauksessa kerroin aloittaneeni juoksutreenit kahden vaihtarikaverini kanssa ja harjoittelu onkin hyvällä mallilla. On erittäin rohkaisevaa huomata miten nopeasti kehitystä tapahtuu etenkin kun olen täysi untuvikko lajin parissa. Pääsiäisen aikaan pidimme kahden viikon tauon treeneistä, sillä Irlannissa pyhiä vietetään pidemmän kaavan mukaan ja olemme lomailleet koulusta ihan toden teolla. Tämä tietenkin on tarkoittanut reissaamista ja olen ollut tien päällä koko loman ajan ja käynyt Pohjois-Irlannissa, Dublinissa sekä Lontoossa. Vaikka en olekaan ottanut lainkaan juoksuaskelia loman aikana (paitsi kerran bussin perässä juostessani), niin löhöilyksi reissailu ei kuitenkaan ole mennyt. Kävelyä onkin tullut joka päivä lomalla vähintään 10km edestä upeiden maisemien parissa ja aktiivisuus on pysynyt yllä, mutta odotan jo innolla paluuta treenien pariin. Kukapa olisi uskonut!

Näin neljän kuukauden jälkeen sitä alkaa olla jo tottunut tiettyihin paikallisiin tapoihin, mutta esimerkiksi ruokakulttuuriin sopeutuminen oli aluksi hieman hankalaa. Irlannissa pubikulttuuri on täysin omanlaisensa ja pienessä Lohjan kokoisessa asuinkaupungissani Waterfordissakin on kokoonsa nähden valtava määrä pubeja, joista suurimmassa osassa on myös keittiö. Irlantilaiset syövätkin paljon ulkona ja etenkin pubiruokailu on todella yleistä. Tavallisesti ateria voi olla esimerkiksi lihapiiras tai -pata perunamuussilla, tuhti purilainen tai paahdettu voileipä, jossa täytteenä on niin ikään lihaa, juustoa ja joskus jopa kasviksia. Ja kaikki tarjoillaan ranskalaisten kanssa, ellei sitten satu olemaan sitä muussia. Perunaa jossain muodossa on ilmeisesti kuitenkin oltava joka aterialla. Toisin sanoen pubiruuat ovat raskaita ja ne huuhdotaan perinteisesti alas oluella. Tietenkään opiskelijalla ei ulkona syömiseen ole (onneksi) varaa liian usein, vaikka ravintoloissa ja pubeissa ruokien hinnat ovatkin huomattavasti Suomen hintoja halvempia.

Kuitenkin kouluruuat tuntuvat saaneen mallia pubikulttuurista kaikessa muussa paitsi hinnoittelussa ja kampuksen ruokaloissa onkin tarjolla jos minkälaista ateriaa. Ranskanperunat tai rasvassa keitetyt lohkoperunat ovat tavallinen lisäke ja uppopaistettu kana, wrapit tai vaaleasta jauhosta leivotut patongit juustotäytteellä taas pääruokia. Sinänsä vaihtoehtoja on kyllä monenlaisia ja salaattiakin on mahdollista saada, mutta hinta epäterveellisempiin vaihtoehtoinin verrattuna on kohtuuton. Monipuoliseen, terveellisempään ja huomattavasti edullisempaan kouluruokailuun tottuneena opettelin siis melko pian pakkaamaan joka päivä omat eväät kouluun.

Kuitenkaan Irlannissa ylipaino ei ole yhtä lailla kansantauti kuin naapurisaarella Iso-Britanniassa, vaikka ruokavalio tuntuu olevan hyvin samankaltainen. Mistäs tämä sitten voi johtua? No, olen huomannut että ainakin Waterfordissa opiskelijoiden urheiluharrastukset ovat todella yleisiä ja WIT onkin yliopistona tunnettu hyvistä joukkueurheilu mahdollisuuksistaan. Irlannissa rugby sekä paikalliset erikoisuudet hurling ja gaelic football ovat perinteisen jalkapallon ohella todella suosittuja lajeja. Saaren eteläosassa, jossa Waterfordkin sijaitsee, on etenkin hurling erityisen pidetty laji ja alle kouluikäiset lapsetkin osaavat pelata vaativaa lajia taitavasti. Kyseessä on nopeatempoinen palloilulaji, jota pelataan jalkapallokentällä erikoisilla jääkiekko- ja pingismailojen yhdistelmän näköisillä välineillä ja pesäpallon kokoisella pallolla. Suosittelen lämpimästi kiinnostuneita tutustumaan lajiin, sillä se on todella jännittävää katsottavaa. Harmi vain että Irlanti on ainut valtio maailmassa, jolla on tällä hetkellä hurlingmaajoukkue.

Joka tapauksessa hurlingia ja monia muita lajeja harrastetaan maassa laajalti ja valtaosa opiskelijoista pelaa jotakin palloilupeliä vapaa-ajallaan tai muuten vain urheilee. Aktiivisuuteen kannustetaan ja koska perinteinen sää Irlannissa on tuulinen ja sateinen, eivät nuoret pelkää lähteä ulos vaikka vähän tihuttaisikin.
Kaiken tämän oppineena voin jälleen todeta Luxin hyvinvointiprojektin sattuneen itselleni täydelliseen ajankohtaan, sillä Irlantilainen reipas, mutta elämästä nauttiva asenne on muuttanut käsitystäni aktiivisuudesta ja urheilullisuudesta. Harmikseni vaihto-opiskelujaksoni on kolmen viikon kuluttua lopussa ja on aika lähteä takaisin kotiin. Palaan silti Suomeen hyvällä mielellä ja olen erittäin kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen tänä keväänä kokenut ja oppinut – tästä on hyvä jatkaa kohti aktiivista kesää!

Terkuin Luxin kirjeenvaihtaja ~ Laura Kotisalo